Menu
sosiaaallinenmedia
Posted in BlogitMotivaatioVinkitYleinen

Heijsan jengi <3

Viime viikolla aloitin instagramissa pudottelemaan teille jokapäivä yhden syvemmällisemmän kysymyksen elämästä.
Kortit tulee sattuman varaisessa järjestyksessä enkä ole itekään lukenut kaikkia niistä.
Sain nuo ”matkalla tietoisuuteen” – kortit lainaan mun ystävältä Susalta. Oikeastaan läpällä heitin teille, että musta tuli teijän henkilökohtainen psykologi seuraavat 60 päivää niinku kortti pakassa luki. Tajusinkin noiden kysymyksien olevan aika silmiäavaavia ja  jopa jokaiselle meille henkilökohtaisia. (Olin tässä kohtaa lukenut noin 8 kysymystä pakasta. Kortteja on 60 kpl.)
Oon halunnut jakaa niitä, koska kun niitä oikeasti pysähtyykin miettimään niin jokainen meistä pystyy kehittämään itseään ja oppimaan itsestään. Jos vastauksia jopa jaettais niin voitaisiin oppia vielä ympäristöstäkin enemmän. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään omaa käyttäytymistään ja mietiskellä omia ajatuksiaan. Osa kysymyksistä voi aiheuttaa ahdistusta tai ikävää oloa, mutta just siksi niitä pitääkin miettiä ja yrittää opetella vapauttamaan itsensä. Rehellisyys, vapaus ja avoimuus. Ihania ja vapauttavia tunteita.

Näin ollen mä päätin tehdä postauksen tästä ja kertoa vähän omia ajatuksiani kysymyksiin liittyen.

 Kysymys 1/60
”Useimpien on vaikeaa rakastaa ja hyväksyä itsensä sellaisena kun on. Osataksemme vastaanottaa ja antaa pyyteentöntä rakkautta, on tärkeää osata rakastaa ensin itseään. Rakastatko itseäsi ja miten osoitat sen?”
Mun vastaus:

Rakastan itseäni. En itserakkaalla vaan hyvällä terveellä tavalla. Osoitan sitä pitämällä itsestäni huolta (ulkoiset asiat kuten: kuntosali, puhdas ruokailu, ulkonäön ylläpito ja yleinen itsestään huolta pitäminen. ) Edellä mainitut olisi varmaan monelle hyvin tyypillinen vastaus.

Kuitenkin ennen kaikkea osoitan itteäni kohtaan rakkautta sillä, että tiedän mitä ansaitsen eikä mun tarvitse kattoa huonoa tai epäreilua käyttäytymistä. En tyydy tai ole pakolla missään mikä ei tunnu musta oikealta tai hyvältä. Itsensä rakastaminen on oman arvonsa tietoisuutta. Tietysti vielä parempi jos jalat maassa ja sydän paikallaan. Eikä sillätavalla, että kuvittelee olevansa muita parempi. Nöyryys kaikki kaikessa. ♥️  Vapaus valita. Oon vanhemmiten kiinnitänyt tähän paljon huomiota ja mä valitsen mielummin laadun kun määrän oli se sitten ystävyys suhteissa tms. Rakastan myös itseäni nii paljon, etten ihan mihin tahansa suhteeseen lähde enään ees ”kokeileen” ellei mun fiilis oo oikeesti tosi hyvä siitä.  Joku voi nähdä tämän ”sitoutumiskammona” tms, mutta oikeastaan tässä kohtaa tullaan siihen, että en edes välitä mitä muut tuosta ajattelevat vain koska oon niin fine asioiden kanssa. Luotan itseeni ja arvostan itseäni jolloin en koe tarvetta todistella tai selitellä asioita. Riittää, että tiedän itse. Olen itsetietoinen ja osoitan sitä itselleni luottamuksena ja pitämällä huolta näin ollen omasta mielenrauhasta.
Olipa ehkä hassusti selitetty, jotkut ehkä sai kiinni? 😂
Kysymys 2/60
”Universumin kannalta teoillamme ei ole tietääkseemme mitään merkitystä, vaikka itse haluamme kokea olevamme tärkeitä.
Mistä saavutuksista elämässäsi olet ollut erityisen ylpeä? Entä mistä asioista olet kiitollinen?”
Mun vastaus: Luettiin tämä Sandran kanssa aamulla, kun se oli mun luona yötä ja pohdiskeltiin tätä kysymystä ja vastattiin molemmat.

Noh, moni yhdistää saavutukset joko työhön, koulutukseen, menestykseen, mitalleihin tai julkisuuteen. Mitä enemmän lehdet susta kirjoittaa niin sitä merkityllisempi olet? Mitä enemmän oot kouluttanut sitä parempi olet työnhakijana sen ”elämänkoululaisen” rinnalla? Ja olet automattisesti vaikkapa työhaastattelussa valittu jos sulla on enemmän koulutusta? Toisaalta toinen hakija voi olla sosiaallisilta taidoiltaan lahjakkaampi? Toki haettavalla työllä 0n myös merkitystä punnitessa hakijan valintaa. Joten saavutuksia ja vahvuuksia on erinlaisia.
Sit on niitä jotka kokee, että mun suurin saavutus oli selättää syöpä tai joku kokee, että omat lapset on saavutus. Osa kokee saavutuksen olevan ostettu asunto, auto tai muu vastaava isompi hankinta.

Itse koen, että mulla ei oo mitään noista.
Mitä mulla sitten on?
– Taito kehittää itseäni. Oon muutaman vuoden sisällä kasvanut niin paljon ihmisenä, että esim vaikkapa: riita tilanteessa mä pystyn katsomaan peiliin ja myöntämään omat virheeni. Osaan myöntää olleeni väärässä, tiedän omat heikkoiteni ja asiat mitä mulla pitäis kehittää. Osaan olla yksin. Oon armollinen itselleni. En ahdistu todellakaan helposti. Osaan sanoa bye asioille mitä en halua tai asioille mitkä ei tee mulle hyvää. Yritän parhaani lähes jokapäivä. Teen töitä, somea, treenaan ja pyrin vielä täyttämään ystävätkin siihen vaikka olisin kuinka väsynyt. Siksi oon varmaan tosi ilonen, koska elän hetkessä ja nautin hetkestä. En osaa selittää tätä, mutta koen olevani tosi onnekas ja eloisa. En tarvi titteleitä tai saavutuksia todistamaan mielestäni sitä että oon tärkeä tai merkityksellinen.
Kiitollinen olen siitä, että ehkä valan valoo mun ympärilleni näillä puheilla ja joku saa onnellisuutta elämäänsä kun tajuaa, ettei siihen paljoa vaadita. Kiitollinen olen, että löysin urheilun elämään, ystävistä, kavereista, tutuista ja kaikista hauskoista hetkistä mitä tässä on vuosien varrella sattunu. Perheestä, että en oo joutunut vielä kokemaan niitä isoja menetyksiä näin aikuisiällä. Mummi, tietäjät tietää. Eikä kellään ole sairauksia. ♥️  Siitä, et näin korona aikana mulla on edelleen töitä ja rutiinit.
Positiivinen mieli myös kantaa pitkälle ja olen kiitollinen, että musta on kasvanu elämänpositiivinen tyyppi.
Kysymys 3/60 
”Useimmilla meillä on tarve haalia ympärillemme materiaa ja ostaa itsensä sekä toiset onnelliseksi.  Kuinka paljon oikeasti tarvitset ollaksesi onnellinen?”
Mun vastaus:
Tätä tapahtuu aina ja tulee varmasti tapahtumaan aina. Uudet vaatteet piristää, uudet meikit tai uus auto.
Ja varsinkin, jos se uus auto on hienompi ku naapurin Pekan niin sitä isommat kiksit. Sit on myös niitä, jotka ilahtuu pienestäkin. Sit on niitä jotka vaatii jo paljon isompia juttuja, että edes iloitsee niistä. Toisen roska voi olla toisen aarre. Toiselle euron kasvomaski on ihan se ja sama turha vaan euron juttu. Joku toinen voi ilahtua siitä todella paljon ja jopa lahjoittamalla sen toiselle voit pelastaa jopa toisen päivän.
Kuitenkin paljon tärkempää olis osottaa sitä kiitollisuutta esim: sanoin ja arkisin teoin. Kehuilla, auttamalla päivän askareissa tai pienin tein ostamalla vaikka kahvipöytään ystävän lempi keksejä yllätyksenä. Kuuntelemalla toista tai olemalla läsnä.
Oikeastaan onnellisuuteen ei tarvita materiaa. Ollenkaan. Kunhan päällä on vaatteet, ruokaa, pari hyvää ystävää ja perhettä ja perus asiat kunnossa on jo tosi onnekas. Materiaali ei tee onnelliseksi, mutta niistä saa hyvänolon tunteita ja fläsäreitä. Siksi niistä tykätään.
Jos huomaat, että yrität turruttaa tunteita ja epävarmuutta materiaalilla niin kannattaa pysähtyä ja miettiä oikeaa ongelmaa taustalla.
Jatkan loppuviikon kysymykset teille viikonloppuna, että jokainen kerkeäis sisäistää ja miettiä isommaltakin kantilta  noita edellisiäkin kysymyksiä.
Toki myös ettei tää postaus menis liian pitkäksi.

Mitä tunteita nämä kysymykset herätti sussa ja oivalsitko uusia näkökantoja?

Ihanaa loppuviikkoa! Palataan taas sunnuntaina ♥️
Pusuin,
Sonja

There are no reviews yet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Start typing and press Enter to search

Shopping Cart